Murskattua toivoa


Kuusikerroksinen talo kaatuu juurestaan kuin mänty myrskyssä. Ero on siinä, että ei tuule. Iso kaivinkone oli jo murskannut viereiset matalat talot kiviröykkiöiksi – nyt oli vuorossa nämä korkeammat. ”Katsokaa miten hieno, monikaistainen tie tähän tulee!”, kerrotaan mainoksissa. Mutta minne katosi maitomyyjä, jonka koti ja elatus murskautuivat uuden tieltä? Entä leipuri, joka taisi nukkuakin leipomossaan? Kotien ja töiden rinnalla ovat murskautuneet monet perheet ja unelmat. Kerrostalosta jääneet kiven murikat kasataan kuorma-autoon ja viedään jonnekin kauas pois. Minne kannettiin näiden ihmisten toivon rippeet?

Nuori nainen on haaveillut ulkomaille menosta jo kauan. Useamman vuoden hän on valmistautunut kielikokeisiin. Kaiken piti olla valmista viimeistä paperia lukuun ottamatta. Silloin ovi sulkeutui – vuosiksi, ehkä pysyvästikin. Nainen katsoo minua tyhjin silmin: ”Ei ole enää toivoa. Ei kannata opiskella, koska siitä ei olisi mitään hyötyä.” Tyhjä katse kertoo enemmän kuin sanat.

Äiti itkee lapsensa sairasvuoteen vieressä. Lääkärit ovat sanoneet, että lapsi hyvin todennäköisesti kuolee. Äiti kertoo jälkikäteen: ”Huusin Jumalaa avuksi ja vetosin Hänen Sanaansa. Tunnustin syntini ja annoin elämäni taas kerran Hänelle. Ennen olen vuosia tiennyt Jumalasta, mutta nyt voin sanoa, että tunnen Hänet. Tämä kokemus, niin kauhea kuin se olikin, antoi minulle toivoa. Jumalassa on ainut toivoni. Ei ole mitään toivoa ilman Häntä.” Lapsi parantui parin viikon jälkeen ihmeellisesti.

Miten maitomyyjä ja leipuri, unelmansa menettänyt nuori nainen ja niin moni muu, voisivat löytää Toivon murskattujen unelmien ja elämän keskellä? Miten he löytävät Toivon sanan netistä, radiosta – tai jostakin muualta, kun pelko varjostaa vielä tätä kaikkea? Miten kiellettyyn, niin kovin varoitettuun Jumalaan voisi edes uskaltaa ja haluta tutustua? Sairasvuoteella Hänet löydettiin, toinen löysi puhelinsovellutuksesta, kolmas hymyilevän ja välittävän naapurin kautta.  ”Rakas Jumala, sinä murskattujen sydänten rakastaja, rakasta nämä ihmiset itsellesi ja anna toivo!”

KM