STS jatkokurssilaisia opiskelemassa guatemalalaisen isäntäperheen autotallissa, jossa jatkokoulutus pidettiin.
STS, Simply The Story (Vain kertomus) -järjestö on kehittänyt menetelmän, jolla voidaan opettaa Raamattua ihmisille, jotka eivät osaa lukea, joiden lukutaito on heikko tai jotka mieluummin oppivat muulla tavalla kuin lukemalla.
Minulle suomalaisena, joka nautin lukemisesta ja tulen maasta, jossa lukutaitoaste on hyvin korkea, työ lukutaidottomien parissa on ollut haaste. Jumala on herättänyt valtavan kutsun edellä mainittua menetelmää kohtaan. Onhan Ecuador ja koko Latinalainen Amerikka täynnä lukutaidottomia, heikosti lukevia ja valtavia määriä ihmisiä, jotka eivät halua lukea, vaan pitävät parempana jotain muuta tapaa oppia ja opiskella.
STS on rukousvastaus alkuperäiskansojen kanssa tehtävään työhön, samoin kuin maaseudulla asuvien kanssa tehtävään työhön ja kaupunkien syrjäalueilla tehtävään työhön. USA:laisten tilastojen mukaan yli 80% heidän asukkaistaan on joko lukutaidottomia, heikosti lukevia tai ihmisiä, jotka oppivat mieluummin muulla tavalla kuin lukemalla. Miten suuri tämä luku onkaan Ecuadorissa? Tai koko Latinalaisessa Amerikassa?
Osallistuin Guatemalassa kaksi viikonloppua kestävään peruskoulutukseen ja viiden päivän pituiseen jatkokoulutukseen menetelmästä. Peruskoulutuksessa sain olla mukana kouluttajana. Oli todella haastavaa opetella kaikki tarvittava materiaali ulkoa. Muistilappuja tai apuja ei saanut olla. Kaikki piti olla riippumatonta paperista ja musteesta.
Suuri haasteeni koko elämäni ajan on ollut se, etten opi asioita ulkoa. Koulussa uhkailtiin, että jäisin luokalleni, kun en millään oppinut Isä meidän -rukousta. Vuosien ajan olen rukoillut, että Jumala auttaisi minua oppimaan raamatunkohtia ulkoa. Jumalalla on aikamoinen huumorintaju ja Guatemalassa oloni aikana olen opiskellut raamatunpaikkoja ulkoa oikein olan takaa.
Varsinainen loppukoe oli toisena viikonloppuna, kun kerroin Johanneksen evankeliumin 9. luvusta tarinan sokeasta miehestä ja johdin sitten paikalla olevat perus- ja jatkokurssilaiset ja opettajat keskustelemaan tarinasta ja tein heille syventäviä kysymyksiä.
Kokonaisuudessaan tarina ja kysymykset kestivät melkein tunnin. Ihmeellisintä kaikessa oli, että tunsin selvästi Jumalan kutsuvan minua kertomaan tarinan ja pyysin vapaaehtoisesti, että saisin sen tehdä. Tarinan jälkeisessä keskustelussa kaksi ihmistä kertoi kyyneleet silmissään, miten tarina oli heitä koskettanut ja pitivät oman todistuksensa siitä, miten Jumala oli heidät vapauttanut omista tilanteistaan.
Tavoitteena on nyt kohdata Ecuadorissa ihmisiä Raamatun kertomusta kautta ja tuoda heitä sen totuuksien ääreen.
Joanna Sormunen