Toivon levittäjät


Lähdin mieheni kanssa lähetystyöhön Etelä-Aasiaan vuosituhannen vaihteessa. Lähtömme motiivina oli – ja on yhä edelleen – halu olla viemässä Jumalan sanaa vähemmistökansanryhmille heidän omalla äidinkielellään. Vuosien varrella tehtäviimme kuului muun muassa erilaisten kielten opiskelua ja tutkimusta, aakkoston luomista ja kehittämistä, sekä viimeisimpänä Uuden testamentin käännöstyössä avustamista. Iloitsimme mahdollisuudesta olla viemässä toivoa Himalajan katveessa asuville pienille kansoille heidän sydäntensä kielellä.

Kotimme on tätä nykyä Kaakkois-Aasiassa. Viimeisen puolentoista vuoden ajan olen työskennellyt mieheni kanssa eräässä täkäläisessä yliopistossa, hän kielitieteen laitoksen johtajana ja minä toimistotyöntekijänä. Tehtävämme on muuttunut – ainakin toistaiseksi – omakohtaisesta ruohonjuuritasolla tekemisestä uuden työntekijäsukupolven tukemiseksi, varustamiseksi ja kouluttamiseksi. On tullut aika jakaa eteenpäin sitä, mitä olemme itse saaneet matkan varrella kokea ja oppia.

Kielitieteen laitoksen opiskelijat ovat kotoisin eri puolilta Aasiaa, Eurooppaa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Vaikka he tulevat hyvin erilaisista taustoista, monia heitä yhdistää sama päämäärä: työskennellä opintojensa päätyttyä raamatunkääntäjinä tai käännöstyön tukitehtävissä erityisesti Aasian alueella.

On ilo seurata sitä intoa ja antaumusta, jolla nämä nuoret paneutuvat opintoihinsa valmistautuessaan palvelemaan Kutsujaansa sellaisten ihmisryhmien ja kansojen keskuudessa, jotka eivät ole vielä saaneet kuulla ilosanomaa maailman Vapahtajasta omalla äidinkielellään. Opintojen päätyttyä he suuntaavat eri puolille tätä laajaa maanosaa – kuka kaukaiseen vuoristokylään tai trooppiselle jokialangolle, joku toinen taas meren saarelle tai suurkaupungin vilskeeseen – mukanaan maailman paras uutinen. On etuoikeus olla auttamassa ja tukemassa näitä nuoria tässä tärkeässä valmistautumisvaiheessa ja nähdä, kuinka toivon sanoma leviää heidän mukanaan yhä uusien kansojen keskuuteen./ MW