Vastaus on: Jeesus


Usein elämän jakaminen koostuu pienistä hetkistä.

Työpaikka ja toimeentulo. Hyvä koulupaikka lapselle. Tarpeeksi rahaa morsiusmaksun maksamiseen, jotta päästäisiin järjestämään häitä. Terveyttä. Menestystä elämässä. Aviomies lopettaisi juomisen. Hyvä riisi- tai hedelmäsato. Saisi elää hyvän elämän. Loma. Kotona olisi hyvä ja turvallista olla. Uusi auto. Tässä joitain vastauksia, joita odottaisin saavani, jos kysyisin thaimaalaisilta ystäviltäni, mitä he toivovat. Aika tavallisia asioita. Osa näistä on asioita, joihin lähetystyönkin kautta voidaan vaikuttaa, mutta mikään niistä ei kuitenkaan ole se toivo, jota meidät kristityt on ensisijaisesti kutsuttu julistamaan.

Aikanaan ryhmänvalvojani teologisella opistolla, Pentti Rantanen, vitsaili usein, että oikea pyhäkouluvastaus kaikkiin kysymyksiin on aina: Jeesus. Tässä se osuu oikeaan! Toivo, jota me kristityt julistamme kaikille kansoille, on Jeesus. Toivo pelastuksesta, toivo iankaikkisesta elämästä, toivo Jumalan avusta ja läsnäolosta jo tässä elämässä.

Miten tätä toivoa sitten julistetaan? Miten kertoa tästä toivosta vaikkapa thaimaalaiselle, jolla ei ole siitä aavistustakaan? Hän on ehkä saattanut joskus kuulla jonkin maininnan Jeesuksesta, ehkä ei. Ihmiset tarvitsevat sitä, että tulevat kohdatuiksi ja rakastetuiksi, sellaisina kuin ovat. Sitä, että heidät kohdataan kokonaisina, tarpeineen, toiveineen kaikkineen. Joissain asioissa voimme heitä auttaa, toisissa olla vain kuuntelijoina.

Mutta kaiken kohtaamisen, auttamisen, avun vastaanottamisen ja yhdessä elämisen keskellä mielessä täytyy pitää kirkkaana täällä olomme varsinainen syy: se todellinen toivo, Jeesus. Miten se sitten ihan käytännössä tapahtuu täällä Thaimaassa siten, että ihmiset sen ymmärtävät? Ensimmäisen puolentoista vuoden jälkeen minun täytyy todeta, etten ihan vielä tiedä. Opettelen edelleen! Lähimmäisen rinnalla elämisestä on hyvä aloittaa.

Linnea Lindelöf