Hiihtokelejä!


Jaakko Pihlajamäki on seinäjokinen Vapaakirkon hallituksen ja paikallisen vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja.

Nyt on ollut niin kerta kaikkiaan erinomainen alkutalvi, ettei näitä ole kuin kerran kymmeneen vuoteen, enää nykyään. On ollut lunta ja pakkastakin varsin sopivasti. Sen seurauksena tammikuun hiihtokilometrimäärä nousi kolmossijalle 23 vuotta kestäneessä seurannassani. (En minä mikään varsinaisen Hiihtoniilo ole; vajaa 200 kilsaa oli tammikuun saldo.)

Siitä kuitenkin assosiaatio, että kannustan jokaista kristittyä pitämään huolta niin fyysisestä kuin henkisestä terveydestään. Paavali kirjoittaa, että ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään. Totta, jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen. Mutta Paavalinkin mukaan kuntoilu on joka tapauksessa hyödyllistä. Raamattu luettelee paljon sellaisiakin asioita, jotka ovat turhuutta tai jopa haitallisia. Siihen nähden Paavalin lausunto liikunnasta on varsin myönteinen.

Siis kristityt, liikkukaa sen verran paljon, että fyysinen kuntonne ei rapistu. Nyt jos pääsette ladulle, menkää ja nauttikaa. Muuten 10000 askelta/päivä on hyvä tavoite, vaikka kävellen. Reipas puolen tunnin liikunta päivässä ylläpitää peruskunnon. Pelkkä kestävyysharjoittelu ei kuitenkaan riitä. Lihaksia pitää myös rasittaa riittävästi: lihasvoimaa tarvitaan, jotta ryhti säilyisi ja keho toimisi oikein. Nykyaikaista on, että toimistotyöt tehdään seisaaltaan. Säädettävät sähköpöydät mahdollistavat istumisen ja seisomisen vuorottelun. Radikaaleimmat ovat luopuneet kokonaan työtuolin käytöstä.

Liikunta on kuitenkin vain yksi hyvän kunnon elementti: ravinto on myös tärkeätä. Ruoan pitäisi olla tasapainoinen: sopivassa suhteessa hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Höttöhiilihydraatteja (valkoista leipää yms.) on syytä välttää. Tuoretta on syytä sisällyttää ihan reippaasti ruokavalioon: vihanneksia ja hedelmiä. Kuidut ovat tärkeitä. Punaisen lihan käytössä on hyvä olla pidättyväinen, niin hyvän makuista kuin se onkin. Vitamiinit ja hivenaineet ovat myös tärkeitä. Olisi ihanne, jos niitä tulisi riittävästi ruoan mukana, mutta jos ei tule, niitä voi myös käyttää erillisinä lisäaineina.

Tärkeätä on, että energian nauttimisessa ja kulutuksessa on tasapaino niin, ettei ylimääräistä energiaa ala varastoitua rasvaksi. Jos paljon kuluttaa, voi syödä paljon. Minulle päivät maratonin kummallakin puolella ovat juhlahetkiä: ennakkoon saa tankata ja jälkeen täyttää tyhjäksi kuluneita varantoja. Jos niukasti kuluttaa, syödäkin pitää vastaavasti niukasti. Vyötärölihavuus on erityisen paha. Jos rasva kertyy vaikkapa reisiin, se ei ole niin vaarallista kuin mahan kasvattaminen.

Kolmas terveyden elementti on riittävä uni. Sen merkitys on tiedostettu viime aikoina vahvasti, kun on alettu nähdä liian valvomisen vaikutuksia. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että väsyttää, vaan siitä, että koko fyysinen koneistomme menee häiriötilaan, jos unta tulee liian vähän.

Selvää on, että sellaiset haitakkeet kuin tupakka, liiallinen alkoholin käyttö ja huumaavat aineet ovat kaikki pahasta terveyden kannalta. (Kahvi ei kuulu tähän joukkoon; sillä on havaittu useita pitkäaikaissairauksiin sairastumisen riskejä alentavia vaikutuksia.)

Mielenterveyteen liittyvistä asioista tärkeitä ovat sosiaaliset suhteet. Ihminen on tarkoitettu elämään vuorovaikutuksessa. Totta kai tässä arvoilla on merkitystä: kaikki suhteet eivät ole terveyttä ylläpitäviä. Kristillisiin arvoihin perustuvat ihmissuhteet ovat lähtökohtaisesti hyviä ja turvallisia, vaikka epäilemättä me syntiset ihmiset onnistumme uskovaisinakin ne töhrimään.

Ennen kaikkea, Sananlaskujen kirjan mukaisesti ”Pelkää Herraa ja karta pahaa.  Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.”