Isä, meidän Isämme


Sirkka Jortikka toimii seurakuntapastorina turkulaisessa Hopeseurakunnassa, joka on yksi Suomen Vapaakirkon noin sadasta seurakunnasta.

Viime perjantai Turussa jäi Suomen historiaan ja kirjoitettiin sen surullisimmille sivuille. Tavallisena loppukesän iltapäivänä kaupungin keskustaan ilmestyy mies, joka puukottaa kymmentä ihmistä surmaten heistä kaksi ja haavoittaen kahdeksaa muuta. Isku on osoittautunut terroriteoksi, ja tutkimukset ovat käynnissä kiivaina omassa maassamme ja myös kansainvälisesti.

Kaupunki on shokissa. Koko Suomi kuohuu. Mitä miettii pastori, jonka päivittäinen työmatka kulkee juuri sitä katua pitkin, jossa terroriteko tapahtui? Perjantaisin pidän usein etäpäivän ja työskentelen kotona, ja viime perjantaina olin toisessa kaupungissa häitä valmistelemassa. Mutta aivan hyvin olisin voinut olla yksi niistä naisista, jotka onnettomuudekseen sattuivat liikkumaan siellä, missä hyökkääjän puukko iski.

Pastorin ajatukset ja katse kääntyvät ylöspäin. Ei viran puolesta eikä pakosta, vaan koska hän ei näe muuta suuntaa mihin kääntyä. Joku voi kysyä, mitä hän siellä näkee. Onko siellä ketään? Voiko siellä olla ketään, kun jotakin tällaista pääsee tapahtumaan? Bette Midlerin laulama From a distance on laulu, joka sanoittaa ihmisen hämmennystä elämän edessä. Kaukaa katsottuna kotiplaneettamme on kirkas ja kaunis, kun se kulkee omaa rataansa avaruudessa. Mutta mitä lähemmäksi sitä tulee, sitä enemmän näkee vihaa, väkivaltaa, sotaa ja kuolemaa. Entä Jumala, missä hän on? God is watching us from a distance, sanoittaa lauluntekijä. Laulun jumala katselee luomaansa etäältä. Hän on laittanut maapallon pyörimään radalleen ja meidät kaikki sen pinnalle, mutta sen jälkeen hän vain katselee luomaansa ja kaikkea mitä siellä tapahtuu. Hän on pettynyt, hän ehkä murehtii ja suree. Mutta hän pysyy kaukana. Laulu on kaunis ja koskettava mutta samalla suunnattoman haikea ja lohduton.

Mutta onko niin, että Jumala vain katselee meitä kaukaa odottaen, että me vihdoin ymmärtäisimme, miten järjetöntä on kaikki se tuhoaminen ja tappaminen, mitä maapallolla joka sekunti tapahtuu? Pysytteleekö hän etäällä, kunnes me opimme elämään rauhassa toistemme kanssa, veljinä ja sisarina? Raamattu kertoo meille, että Jumala on tullut lähemmäksi meitä, kuin kukaan meistä koskaan olisi osanneet odottaa.  Hän astui itse maailmanhistoriaan kaksituhatta vuotta sitten. Hän tuli tänne ihmisenä, Jeesus Nasaretilaisena, joka tuli näyttämään meille, millainen Jumala on ja mitä hän meistä ajattelee. Viesti, joka Jeesuksen sanoissa ja hänen elämänsä kautta kuului selkeästi ja kirkkaasti oli, että Jumala on hyvä ja hän haluaa meille hyvää. Jumala rakastaa luomaansa maailmaa ja luomiaan ihmisiä suunnattomasti enemmän kuin me koskaan voimme käsittää.

Eikä hän tänäänkään halua pysyä etäisenä. Päinvastoin, hän haluaa olla yhteydessä meihin. Rukous on yksi vanhimpia ja parhaita tapoja olla yhteydessä Jumalan kanssa. Viime päivien hämmennyksen, pelon ja levottomuuden keskellä olen alkanut mielessäni toistaa Jeesuksen meille opettamaa rukousta. Isä meidän -rukous, se vanha tuttu juttu. Se, josta on valmisteltu kymmenen kohdan raamattutunteja ja paloiteltu se pieniin osiin. On oivallettu ja ymmärretty ja tultu viisaammiksi ja opittu rukouksen ulottuvuuksista ja mahdollisuuksista. Ja hyvä niin. Mutta tänään olen kuin pieni lapsi, joka ei tiedä mitä ajatella eikä tiedä mitä tehdä. Siksi olen kiitollinen rukouksen tutuista sanoista, joihin voin tarttua. Niiden kautta tiedän rukoilevani sitä, mitä on tärkeätä rukoilla. Niillä voin pyytää Taivaallista Isää tekemään sen, mitä en itse pysty tekemään ja vaikuttamaan asioita, joita itse en pysty vaikuttamaan.

Olisiko nyt tullut aika, kun yhä useampi ihminen maapallollamme kääntää katseensa ylöspäin, koska ei enää näe muuta suuntaa mihin kääntyä? Ehkä yhä useampi alkaa hiljaa mielessään soperrella vanhan tutun rukouksen sanoja, joiden kautta me voimme kuin pienet lapset pyytää isää auttamaan. Sillä meillä on yhä Taivaallinen Isä. Hän ei ole kaukana eikä hän ole välinpitämätön eikä voimaton. Hän on hyvä ja hän on kaikkivaltias. Ja kun me rukoilemme, me tiedämme, että Isä, meidän Isämme, hän kuulee ja hän vastaa.

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi
myös maan päällä, niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niinkuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia
iankaikkisesti.

Amen.