Intia 2010-2012 (siirto 2014)


Auttamisen ketju seksiteollisuudessa työskenteleville naisille

Suomen Vapaakirkko sai vuonna 2010 Ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöyksiköstä rahoitusta Suomen Vapaakirkon ja intialaisen kansalaisjärjestön, Waastan, kolmivuotiseen kumppanuushankkeeseen.

Hankkeen tavoitteena on kouluttaa syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia naisia, ensisijaisesti seksityöläisiä, niin että he koulutuksen avulla saavat prostituution tilalle toisen toimeentulomahdollisuuden ja pääsevät irti köyhyydestä.

Naisille tarjotaan ammattikoulutusta ja tuotteiden myyntikoulutusta. Tämän lisäksi hanke perustaa tuotantotyöpajan koulutuksen saaneille naisille. Pajan tuotteita myydään Waastan myymälässä ja niille pyritään etsimään myös muita markkinointikanavia sekä kotimaassa että ulkomailla.

Toimintaympäristö ja naisten elinolosuhteet

Siliguri on Länsi-Bengalin toiseksi suurin kaupunki. Siellä on kirjoilla noin 800 000 ihmistä, mutta todellisuudessa asukasluku on yhdestä kahteen miljoonaan. Siliguri sijaitsee logistisessa solmukohdassa kulkureitillä Koillis-Intiaan lyhyen etäisyyden päässä Nepalin ja Bangladeshin rajoilta.

Sijainnin ja rajallisten toimeentulomahdollisuuksien vuoksi siitä on tullut prostituution ja ihmiskaupan kehto. Löyhä rajavartiointi Nepalin, Bangladeshin ja Intian välillä mahdollistaa järjestelmällisen sala- ja ihmiskaupan naapurivaltioista. Ihmiskaupan uhrit, nuoret tytöt ja naiset, tuodaan Siliguriin, josta heidät viedään muihin Intian kaupunkeihin ja jopa naapurivaltioihin. Osa naisista päätyy myös Siligurin punaisten lyhtyjen alueelle seksiorjuuteen.

Punaisten lyhtyjen kaupunginosa Khalapara on noin neliökilometrin laajuinen aidattu alue. Alueella asuu arvioilta 10 000 ihmistä ja siellä työskentelee pysyvästi noin 1000 prostituoitua. Jatkuvan ihmiskaupan takia prostituoitujen todellinen määrä on kuitenkin huomattavasti suurempi.

Alueen bordellit ovat pieniä, vanhoja pihapiirejä, joissa jokaisella naisella on oma vuokrakoppinsa. Samassa kopissa he työskentelevät ja asuvat perheineen. Yhdessä pihassa elää ja työskentelee 10–15 naista, jotka jakavat yhteiset saniteetti- ja ruoanlaittotilat.