Lähetyslapsina Aasiassa


Teinitytöt Pilvi ja Heini muistelevat lapsuuttaan ja nuoruuttaan, jonka he viettivät vanhempiensa kanssa Aasiassa.

Lapsuutemme Nepalissa tuntuu sadunomaiselta. Emme muuttaisi siitä mitään. Vietimme paljon aikaa yhdessä perheenä: kävimme esimerkiksi usein patikkaretkillä. Meillä oli myös hyviä ystäviä, erityisesti eräs korealainen Gracy, joka on edelleen läheinen ystävämme. Hän ymmärtää meitä kaikkein parhaiten, samoin kuin muutkin nuoret, jotka ovat viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa ulkomailla. Taisimme olla aika kummajaisia, kun palasimme vuosi sitten kotimaahan. Käytöksemme ja vaatetuksemme olivat niin erilaiset kuin täällä Suomessa. Nyt olemme kuitenkin sopeutuneet hyvin.

Nepalissa monet asiat ovat aika erikoisia, kun niitä näin jälkikäteen miettii. Oli melua ja pölyä, usein ei ollut sähköä, eikä kaupasta saanut aina sitä, mitä olisi tarvinnut. Mutta toisaalta se oli meille ‘normaalia’ elämää. Vuoteen 2006 saakka Nepalissa oli myös sisällissota, vaikka emme sitä silloin ymmärtäneet. Isä ja äiti saattoivat esimerkiksi kertoa meille, että kuningas oli käskenyt kaikkien vanhempien leikkiä lastensa kanssa omissa kodeissaan, ja siksi emme saaneet lähteä pihamuurien ulkopuolelle. Meidän mielestä kuningas oli kiva! Tosiasiassa kaupunkiin oli määrätty ulkonaliikkumiskieltoja mellakoiden vuoksi.

Kipeintä lapsuudessamme oli se, kun jouduimme jättämään isovanhemmat Suomeen aina Aasiaan palatessamme. Emme tiedä, millainen olisi sellainen lapsuus, jos isovanhemmat olisivat aina lähettyvillä.

Kun ajattelemme Aasiassa viettämäämme lapsuutta, meillä on kiitollinen mieli. Opimme monenlaisia asioita erilaisista ihmisistä ja kulttuureista, ja opimme myös englantia ja muita kieliä. Saimme lisäksi henkilökohtaisen kokemuksen siitä, miten koulua käydään muualla päin maailmaa: kansainvälisissä kouluissa opiskellaan todella ahkerasti ja tunnollisesti. Ymmärrämme myös sen, että Suomessa monet asiat ovat todella hyvin!

Olemme iloisia siitä, että saimme olla isän ja äidin mukana lähetystyössä. Tuntuu hyvältä, että saimme perheenä tehdä sellaista työtä, jolla on merkitystä jonkun toisen kansanryhmän tulevaisuudelle.

PW