Lähetystyön tekijät ja kohteet yhdessä Jumalan asialla


Vaikka lähetyshistoria ei olisi sinua koskaan kiehtonut, tunnet kai sankaritarinoita lähetystyöntekijöistä, jotka luopuivat kirjaimellisesti kaikesta viedäkseen evankeliumin pakanakansoille. Vuosisatojen ajan olemme ylpeydellä kantaneet pelastajan viittaa harteillamme uskoen, että meidän vastuullamme on valistaa ja sivistää muita.

Paljon hyvää on saatu aikaan, mutta se ei riitä. Tehtävä on vielä kesken. Maailmassa on yhä kolme miljardia ihmistä, jotka lukeutuvat saavuttamattomiin kansanryhmiin eli heidän keskuudessaan ei ole elinvoimaista kansallista seurakuntaa.

Lisääntyvässä määrin lähetystyöntekijöitä tulee kaikkialta ja menee kaikkialle. Se, missä työntekijöitä koulutetaan, millaisia kielivaatimuksia heille asetetaan ja miten heitä taloudellisesti kannatetaan, ovat esimerkkejä kysymyksistä, joita eri järjestöjen tulee nyt perusteellisesti pohtia. Eiväthän rakenteemme ole niin jäykät, että perinteistä poikkeavat tavat tai työntekijät eivät sovi niihin?

Työtä riittää myös asenteiden tasolla, sillä rivikristittyjä vaivannee kapea-alainen käsitys siitä, miten, missä ja kuka tekee lähetystyötä. Kun ghanalainen lähetystyöntekijä saapuu Suomeen, nousee kapina. Mikä hän on meitä opettamaan? Vaan ei ole sijaa ylpeydelle ja ylenkatsomiselle. Emmehän kyseenalaista sitäkään, kun suomalainen kokee kutsua Ghanaan.

Se, että länsimaalaiset lähetystyöntekijät siirtyvät taka-alalle tukemaan paikallisia poistuen itse valokeilasta, ei ole vanhan väheksymistä. Työtä tehdään nyt yhdessä. Nöyrtymistä ja sopeutumista vaatii tosin sekin, että aidosti hyväksyy aiemmilta ”lähetyskentiltä” saapuvat lähetit tasavertaisiksi työtovereikseen.

Lähetyskutsuun kykenevät vastaamaan kaikki. Miksipä ei? Samanlaisia tavallisia Jumalan armossa riippuvia opetuslapsia meistä jokainen on ihonväristä, kielestä, asuinpaikasta ja koulutustasosta riippumatta. Pienuuteni Pyhän Jumalan edessä tiedostaen teen siis intohimolla työtäni – afrikkalaisten tukemista heidän ottaessaan paikkansa globaalissa lähetystyössä.

Tiinamari Higham