Toivo löytyy, toivo katoaa – jaksanko vielä toivoa?


Nim Dema on 44-vuotias kolmen pojan äiti Bhutanista. Hän kasvoi pienestä pitäen hartaaksi buddhalaiseksi, joka kuitenkin meni nuorena naisena kristityn miehen kanssa naimisiin. Avioliiton alkutaival ei ollut helppoa, mutta vähitellen hänen sydämensä kääntyi miehensä seuraaman Jumalan puoleen ja hänestä tuli aktiivinen jäsen paikallisessa seurakunnassa. Hän löysi toivon ja turvan elävästä Jumalasta myös vaikeassa tilanteessa, kun heidän vanhin poikansa syntyi kehitysvammaisena.

Nyt Nim Deman ja hänen miehensä roolit ovat ikään kuin vaihtuneet, sillä hänen miehensä ei käy enää seurakunnassa ja jopa yrittää estää vaimoaan ja poikiaan niin tekemästä. Silti Nim Dema ei ole menettänyt uskoaan, vaan jaksaa lujasti luottaa ja toivoa, että hänen ja koko seurakunnan rukouksiin vastataan ja hänen miehensä saa kääntyä uudestaan Jumalan puoleen.

Himalajan Vapaakirkon (HVK) ensisiemenet kylvettiin yli 125 vuotta sitten Pohjois-Intiassa. Suomesta lähetetyt lähetystyöntekijät saivat olla välittämässä sanomaa iankaikkisesta toivosta sanoin ja käytännön teoin buddhalaisessa ympäristössä. Tänään me saamme olla seuraamassa sitä, miten HVK:n paikalliset seurakunnat ovat jatkaneet ja laajentaneet työtä yhä uusille alueille.

Jumalan lupaus tulevaisuudesta ja toivosta annettiin alun perin Israelin kansalle (Jer.29:11), mutta Jeesuksessa me saamme sen lupauksen omistaa – ja niin saavat myös kaikki kansat maan päällä. Miten paljon meitä toivon lähettiläitä tarvitaankaan tänään, toivottomuuden vallatessa alaa joka paikassa!

Me saamme itse välittää toivoa ja rohkaista toivon menettäneitä, mutta saamme myös olla tukemassa ja lähettämässä toisia toivon viejiä – aina maan ääriin asti.

Nanna Rautiainen