Lehtimajanjuhla


Lehtimajanjuhlassa odotetaan Messiasta ilolla

Suomen Viikkolehden yleisönosastolla on ollut kirjoituksia siitä, kuinka 1970-luvun julistuksessa Jeesuksen toisesta tulemuksesta yleisimpänä sävynä oli pelko.

Elettiin ns. kylmän sodan kiivainta aikaa, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittolaisineen kilpailivat keskenään propagandan ja vakoilun keinoin maailman valloittamisesta. Ydinsotaa pelättiin niin, että kuulemma, jotkut suomalaiset muuttivat pois Suomesta. Seurakunnissa tutkittiin ahkerasti Ilmestyskirjaa ja Danielin kirjaa.

Siihen aikaan ilmestyi uusia kristillisiä kirjoja, joissa yritettiin ennustaa maailmanloppua. Amerikkalainen pastori ja kirjailija Hal Lindsey ennusti kirjassaan Maa – entinen suuri planeetta (Ristin Voitto, 1972), että Neuvostoliitto hyökkää Israelia vastaan ja Jeesuksen paluu tapahtuu sukupolvi Israelin valtion perustamisen (1948) jälkeen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka Venäjä on mennyt Israeliin – peräti 1,3 milj. juutalaista on muuttanut sinne entisen Neuvostoliiton alueelta. Lindsey havaitsi tulevia mullistavia muutoksia, mutta ei oivaltanut niiden tapahtuvan Israelin maahanmuuttoviraston tilauslennoilla.

Niin kuin Lindsey ei osannut tulkita oikein Raamatun sanomaa Jeesuksen paluusta, samoin monen suomalaisen julistajan saarnatoimessa tapahtui ylilyöntejä, jotka kenties todellisuudessa nousivat omasta turvattomuudesta. Ei osattu lukea oikein ajan merkkejä Raamatun sanoman valossa. Jotkut nuoret haavoittuivat hengellisesti näistä kokemuksista – joko siten, että pettyivät omaan yli-innokkuuteensa tai sitten ”Harmagedonin julistajien” pelottavista umpikujaprofetioista. Lopputulos on selvä – ei ajatella enää Jeesuksen paluuta. Tämän lisäksi moderni länsimainen yhteiskunta pitää älyllisesti naiiveina kristittyjä, jotka uskovat Jumalan vielä toimivan yliluonnollisesti maailmassamme.

Näistä syistä Jeesuksen paluuta enää harvoin käsitellään seurakuntien saarnoissa ja raamattutunneilla. Jeesuksen (Matt. 24) , Paavalin (1. Tess. 4) ja Pietarin (2. Piet. 3) opetukset on tarkoitettu meille rohkaisuksi ja lohdutukseksi. Voidaanko asialle tehdä mitään? Voidaanko palauttaa toivo ja ilo seurakuntiimme Jeesusta odottaessamme? Mielestäni voidaan. Ja sen toteuttaminen on jo alkanut.