Monikulttuurisuus seurakuntaelämässä ei ole mikään uusi asia – päinvastoin. Uuden testamentin seurakunta oli hyvin monikulttuurinen. Jopa ensimmäinen alkuseurakunnan ristiriita oli taustaltaan kahden eri etnisen ryhmän välinen erimielisyys (ks. Ap.t. 6:1-7).
Monikulttuurisuudesta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, alkuseurakunta kasvoi. Jeesuksen lähetyskäsky on ohjannut ja velvoittanut kristittyjä kautta historian tavoittamaan evankeliumilla ne ihmiset ja ihmisryhmät, jotka eivät ole kuulleet sitä aikaisemmin.
Nyt on aika pohtia maahanmuuttajatyötä
Lähetystyö nykymuodossaan on seurakuntakulttuurissamme itsestään selvä asia. Haluamme lähettää uusia lähetystyöntekijöitä kulttuurirajat ylittävään lähetystyöhön alueilla, missä evankeliumia on levitetty vähiten. Samanaikaisesti olemme kuitenkin havahtumassa siihen tosiasiaan, että keskellemme on muuttanut ja muuttaa yhä enemmän ihmisiä juuri näistä kansoista ja kansanryhmistä. Viimeistään nyt on aika herätä pohtimaan miten maahanmuuttajat ovat osa seurakuntiemme ja kirkkomme toimintaa ja kuinka tätä työtä voitaisiin kehittää, laajentaa ja vahvistaa. Siirtolaisuus ja maahanmuutto ei ole vain paikallisen seurakunnan tasolla vaikuttava asia, vaan kyse on maailmanlaajuisen lähetysnäyn toteuttamisesta ja siinä mukana olemisesta.
Viime vuosikymmenien aikana suurimmat ulkopuoliset vaikutukset hengellisyyteen ja teologiaan ovat tulleet lähinnä länsimaisesta kristillisyydestä. Kristinuskon painopiste siirtyminen yhä enemmän etelään ja itään tulee osaltaan vaikuttamaan myös meidän seurakuntaelämäämme. Korealaiset ja eteläamerikkalaiset lähetystyöntekijät, afrikkalaiset kristityt maahanmuuttajat ja Lähi-idästä Suomeen paenneet vainotut kristityt voivat tuoda seurakuntiimme aivan uuden sykkeen, jos vain annamme heille siihen tilaa.