Romanityö


Rakkaudesta romaneihin

Vapaakirkon romanityön tärkeä tavoite on innostaa paikallisseurakuntia ottamaan romanit huomioon työssään.

Romanit ovat suomalaisia, joilla on oma kulttuuriperinteensä. Seurakunnissa romanit eivät halua olla vain kuulijoita vaan he haluavat myös osallistua seurakunnan toimintaan aktiivisesti. Heillä onkin runsaasti annettavaa niin muusikkoina, laulajina kuin julistajina.

Tilaa paikallisseurakunnissa

Vapaakirkon romanitoimikuntaan kuuluu sekä romani- että pääväestönedustajia. Toimikunta pyrkii järjestämään romanikokouksia eri seurakunnissa ja menemään sellaisille paikkakunnille, joissa ei vielä ole romanityötä, mutta joissa romaniväestöä asuu. Samalla kun rohkaistaan paikallisseurakuntaa romanityöhön toimikunta järjestää yhdessä seurakunnan kanssa myös romanijuhlia sekä tilaisuuksia, joissa kerrotaan pääväestölle romanien olemassa olosta Suomessa sekä heidän kulttuuriperinteestään.

Työn tavoitteena ei ole perustaa romaniseurakuntia vaan luoda romaneille mahdollisuuksia toimia / palvella paikallisseurakuntien elämässä. Tämä toteutuukin jo monissa seurakunnissa ja joissain vapaaseurakunnissa on romaneja myös vastuutehtävissä kuten työntekijöinä, vanhimmiston jäseninä tai vanhimmiston puheenjohtajina.

Työryhmä pyrkii järjestämään myös valtakunnallisia romanitapahtumia yhdessä paikallisseurakuntien kanssa. Tämän lisäksi tullaan järjestämään tilaisuuksia myös seurakuntaväen, työntekijöiden ja pastorien tietoisuuden lisäämiseksi Suomen romanien 500 -vuotisesta historiasta sekä nykytilanteesta. Näitä tilaisuuksia pyritään järjestämään resurssien mukaan.
Lisäksi esim. Turun romanit tekevät avustus- ja evankeliumin työtä Viron romanien parissa.

Rakkaus romaneihin syntyi jo alussa

Jo herätysliikkeemme alkuaikoina silloiset vapaakirkolliset uskovat saivat erityisen rakkauden ja halun voittaa romaneja Kristukselle. Rakkaus Herraan avasi silmät näkemään romanit ihmisinä, joita Jeesus rakastaa. Ajatus ihmisten yhdenvertaisuudesta ei tuohon aikaan ollut itsestäänselvyys kaikille, ei edes papeille.

Romanityö on ollut Suomessa hyvin vahvasti kristittyjen yhteistä. Herätysliikkeillä ja kirkoilla on ollut oma työnsä, mutta aina siihen on sisältynyt kristittyjen yhteys. Kristittyjen työn kautta alkoi myös yhteiskunnallinen kehitys romanipolitiikan edistämiseksi Suomessa, josta voidaan nyt mainita, että se on Euroopan korkeimmalla tasolla. Tuossa kehityksessä alulle panijoina ovat olleet erityisesti uskoon tulleet romanit.
Noin sadan vuoden ajan Suomen Vapaakirkko on antanut tähän työhön oman panoksensa, välillä innokkaasti ja välillä rauhallisemmin. Kirkkomme keskuudessa on ollut monia, jotka ovat merkittävällä tavalla olleet mukana romanityössä. Heistä mainittakoon esimerkiksi Oskari Jalkio, Eeli ja William Jokinen, Usko Piikkilä, Juhani Eriksson, Väinö Lindberg ja suuri määrä jo edesmenneitä, mutta myös nykyisiä kristittyjä.

Ylitetään ja kaadetaan aitoja!

Haluamme kristittyinä kaataa ja ylittää niitä aitoja, joita tämä maailma on täynnä. Syntyperä ei ole ihmisen omassa valinnassa, emmekä voi valita etnisyyttämme. Äidinkieli on vanhemmilta saatu lahja ja monet kulttuuriimme liittyvät tavat ovat merkittäviä arvoja meille romaneille. Romanit ovat nykyään sijoittuneet suomalaiseen yhteiskuntaan laajasti sen eri osa-alueille.

Meille on uskottu mahdollisuus viedä evankeliumia eteenpäin. Haluamme jättää sivuun itsekkyyden, ennakkoluulot ja asenteet ja nähdä ihmisen. Tämä evankeliumin sanoma ei aina tahdo ensi yrittämällä kasvaa kauneimpaan kukkaan, mutta siihen kuitenkin pyrimme, saavuttamaan romanit evankeliumin sanomalla, joka muuttaa ihmisen ja ihmiset.