Tekijästä viis?


Huhtikuun 23. päivänä vietetään YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unescon)  julistamaa kansainvälistä kirjan ja tekijänoikeuksien päivää. Se on hyvä syy palauttaa mieleen tietyt tekijänoikeusasiat, joista vallitsee sitkeitä väärinkäsityksiä.

Yleisimpiä harhaluuloja on se, että kun kuva tai teksti on julkaistu internetissä, sen saa vapaasti julkaista kuka tahansa. Ei saa. Lupaa ei tarvita, jos tekijän kuolinvuoden päättymisestä on vähintään 70 vuotta, mutta useimmiten näin ei ole. Verkossa on kuitenkin kokonaisia sivustoja, joihin on koottu toisten lauluja, runoja, muita tekstejä tai kuvia, todennäköisesti luvatta. Facebookissakin niitä julkaistaan.

Toinen suuri ongelma on, että tekijöiden nimiä ei kerrota. Edellä mainituissa tapauksissa näin käy usein, samoin kirja-arvosteluissa. Kirjailijan nimi yleensä kerrotaan, mutta varsinkin suomentajan nimi tahtoo unohtua.

Lupaa lainauksiin sen sijaan ei tarvita silloin kun lainauksella havainnollistetaan asiaa. Tekstin ”maustaminen” toisten teksteillä on kuitenkin jo arveluttavaa. Runot, laulut ja mietelmät sen sijaan ovat kokonaisia teoksia, joten niiden julkaiseminen oman tekstin lomassa edellyttää tekijöiden lupaa — myös suomentajan. Sama pätee teosten otteisiin, jotka julkaistaan tekstissä itsenäisinä osioina, kuten Raamatun jakeet hartauskirjojen aloitusteksteinä. Lupa tarvitaan myös silloin kun lainauksista kootaan itsenäinen teos.

Entä seurakuntien tilaisuuksissa valkokankaalle heijastettavat laulunsanat? Jos ne on julkaistu laillisesti jollakin verkkosivulla, ne saa esittää videotykillä suoraan sieltä. Esimerkiksi evl.fi/Virsikirja-sivusto on tällainen. Jos seurakunnalla on Kopiosto-sopimus, se saa valokopioida laulut kirjasta kalvolle tai tulostaa ne kalvolle sellaisinaan lailliselta verkkosivulta. Jos lauluista on tehty tiedosto tietokoneelle, niiden esittämiseen kalvoina tai videotykillä tarvitaan luvat oikeudenomistajilta. Kun luvat on saatu, pitää muistaa lisätä laulujen yhteyteen tekijöiden nimet.

Tekijänoikeuksista kertoo mielellään lisää Marja Sevón, marja.sevon(at)paiva.fi