Vapaakirkolliselle liikkeelle ehtoollinen on pyhä kokoontuminen. Ehtoollisen vietossa on kristillisen seurakunnan ydin. Ehtoollinen on yhteysateria sekä Kristuksen että seurakunnan kanssa.
Erityisesti painotetaan osallisuuden merkitystä: ”Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä” (1. Kor. 10:16, 17). Ehtoollinen onkin ylösnousseen Kristuksen läsnäolon juhla.
Kysymys ei ole vain ihmisten ylläpitämästä muiston vaalimisesta, vaan elävästä tapahtumasta, jossa uskova kohtaa Vapahtajansa.
Ehtoollista ei käsitetä armon välikappaleeksi, vaan armon julistajaksi ja vahvistajaksi. Ehtoollinen ei myöskään välitä syntien anteeksiantamusta ellei uskova ole sydämessään valmis sitä vastaanottamaan.
Ehtoollinen on ”uuden liiton” juhla, liiton, jonka Jumala tekee syntisen ihmisen kanssa Kristuksen sovitustyön tähden. Ehtoollisesta muodostuu armoa ikävöivien ihmisten pyhä ruokapöytä. Ehtoollinen on Herran pöytä, jossa Jeesus itse palvelee ihmistä.
Vapaakirkko avaa ehtoollisen myös muille kuin vapaaseurakuntaan kuuluville: kaikille, jotka uskovat ja ovat ottaneet Jeesuksen vastaan pelastajanaan. Uskovan kelvollisuus ehtoolliselle ei perustu hengelliseen tasoon, vaan vilpittömään mieleen olla Kristuksen seuraaja. Ehtoollinen on uskovien yhteysateria, jossa kaikki samanarvoisina ottavat vastaan Herran palvelun ja tulevat osallisiksi hänestä.