Toivo ja tulevaisuus
Kehitysyhteistyövaroilla tuetaan myös Waastan tyttökotia, jossa tällä hetkellä asuu 19 alaikäistä lasta. He ovat joko AIDS-orpoja tai heidän äitinsä työskentelevät seksiteollisuudessa.
Shilpa on kymmenvuotias koululainen, joka menetti molemmat vanhempansa jo varhaislapsuudessaan. Shilpan sisko otti pikkusisaren asumaan luokseen. Hän eli kuitenkin äärimmäisessä köyhyydessä punaisten lyhtyjen alueella neljän oman lapsen huoltajana ja työskenteli itse prostituoituna. Shilpa on kaunis tyttö, jonka suurena uhkana on joutua lapsiprostituoiduksi tai ihmiskaupan uhriksi. Työnhakuun lähetetyt tytöt ja nuoret naiset ovat helppo saalis salakuljettajille. Heidän jouduttuaan taloudelliseen koukkuun erilaisilla avustusjärjestöillä ei ole resursseja auttaa muutoin kuin kuljettamalla uhrit takaisin köyhiin kotikyliin. Waasta on halukas auttamaan naisia, jos heillä on oma halu vastaanottaa apua. Waastassa Shilpan kaltaiset lapset saavat nukkua yönsä pelkäämättä, käydä koulua ja leikkiä. Äidit allekirjoittavat sopimuksen, jossa he takaavat lapselle mahdollisuuden asua tyttökodissa aina peruskouluiän loppuun asti.
Koulutus avaa mahdollisuuksia
Lydian kotikylä muodostuu yhdeksästäkymmenestä hökkelistä, joita ympäröivät puhtaaksi lakaistut, mutta varsin alkeelliset pienet pihat. Puiden väliin kiinnitetyllä narulla roikkuu kirkkaan värisiä pyykkejä. Ne ovat silmiinpistävä vastakohta ympärillä vallitsevalle ankeudelle. Lydian isä kuoli jo vuosia sitten lepraan, mutta terveillä perheenjäsenillä ei ole ollut mitään mahdollisuuksia muuttaa pois köyhältä lepra-alueelta. Äiti työskentelee rakennuksilla ja Lydian työnä oli hakata kiviä työmaalle rakennusmateriaaliksi. Työ on raskasta, sillä fyysisen rasituksen lisäksi parhaista hakkuupaikoista riidellään ankarasti.
Waastan järjestämän kurssitoiminnan kautta Lydia työllistyi ja pystyy nyt tukemaan köyhää perhettään. Hän oli yksi oman kurssinsa parhaimmista. Valmistumisensa jälkeen hänet palkattiin uusien kurssilaisten ohjaajaksi ja Waastan lastenkodin taloudenhoitajaksi.
Miten kuulit Waastan järjestämistä kursseista?
– En olisi tiennyt tästä mitään, ellei kotikylässäni säännöllisesti vieraillut nainen olisi kertonut kursseista. Aluksi en uskonut, että mikään tämän kaltainen voisi olla minua varten. Nainen kutsui kyläni tyttöjä kotiinsa ja kertoi lisää. Seuraavaksi hän toi meidät tutustumaan tänne kurssikeskukseen. Vasta nähtyäni mitä täällä on tehty, ajattelin, että ehkä minäkin voisin oppia. Ensimmäiset kuukaudet tuntuivat loputtoman pitkiltä, mutta sitten ajatus kääntyi ja aloinkin toivoa, että kunpa kurssi ei loppuisi lainkaan. Olisin halunnut tulla tänne viikonloppuisinkin.
Mitä opit kurssilla?
– Kaikista mukavin oli kurssi kauneudenhoidosta. Jotkut meistä haluaisivat perustaa oman kauneudenhoitoalan yrityksen. Opimme myös ompelemaan. Muutamat tytöt pääsivät ompelijoiksi paikalliseen tehtaaseen. Minä olin tehnyt ompelutöitä jo kotikylässäni. Täällä opin lisää, jopa käyttämään ompelukonetta. Nyt säästän rahaa ompelemalla kaikki omat vaatteeni.
Miten kurssi on vaikuttanut elämääsi?
– Muistan, kuinka kiviä hakatessani mietin, että tässä on elämäni ja näin se tulee aina jatkumaan. Paikkani on kotona, päivisin hakkaan kiviä. Sitten äitini etsii minulle puolison ja elämä jatkuu sitä rataa. Kurssin aikana aloin kuitenkin nähdä, mitä muuta voisin elämälläni tehdä. Olen opiskellut kahdeksanteen luokkaan asti, joten haluaisin opiskella vielä lisää ja tehdä töitä.