Poikamme laulaa ylistyslaulua Reckless Love – Uhkarohkea rakkaus (Cory Asbury, Bethel musiikki). Istun autossa ja hyräilen tuota laulua. Olen ottanut kuluneen vuoden aikana yli tuhat näytettä. Laskin päiviä ja ihmisiä, määriä, jotka vielä piti saavuttaa. Olin väsynyt – totaalisesti.
Ajatus matkustaa yli kolmen tunnin ajomatkan päähän kylään, jossa mahdollisesti olisi vielä listassa ihmisiä, joiden luona emme olleet vierailleet, ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Miksi vaivautua niin pitkän matkan päähän vailla varmuutta, olisiko siellä joku halukas? Ei siellä aavikolla ollut edes vessaa. Jaksaisinko vielä yhden päivän, vielä yhden ”lampaan” etsimiseen.
“Oh, the overwhelming, never-ending, reckless love of God
Oh, it chases me down, fights ’til I’m found, leaves the ninety-nine
I couldn’t earn it, and I don’t deserve it, still, You give Yourself away
Oh, the overwhelming, never-ending, reckless love of God, yeah”
“Voi Jumalan ylivoimainen, loputon, uhkarohkea rakkaus.
Voi, Hän tavoittelee minua, taistelee minusta, kunnes olen löytynyt,
jättäen yhdeksänkymmentäyhdeksän.
En voinut hankkia sitä, enkä ansaitse sitä, silti annat itsesi pois.
Voi Jumalan ylivoimainen, loputon, uhkarohkea rakkaus!”
Taivaan Isä jaksaa. Hän uhmaa nälkää, janoa, väsymystä ja epätoivoa. Hän jätti ne yhdeksänkymmentä yhdeksän ja lähti etsimään yhtä – tietämättä mistä etsiä, ilman varmuutta löytämisestä. Niin paljon hän rakasti tuota yhtä. Antoi ehdoitta, odottamatta mitään vastinetta.
Jumalan hyvyys ja rakkaus oli ja on ylitsevuotavaa meitä kohtaan. Rakkaus ilman vaatimuksia tai odotuksia. Hänen rakkautensa on uhrautuvampi kuin mikään muu tässä maailmassa. Meillä kaikilla on vieläpä oma tahto ja valinta. Haluammeko me ottaa Hänen rakkautensa vastaan? Ei Hän pakota tai vaadi. Kuitenkin hän etsii meidät pitkänkin matkan päästä ja tulee kysymään, ilman varmuutta vastauksestamme.
Kuinka etuoikeutettu saankaan olla Hänen lapsenaan. Yhdessä eteenpäin Hänen kanssaan – aina!
TH