Muutto Bulgariaan kesällä 2017 oli minulle paluu rakkaan seurakunnan ja ystävien yhteyteen, jotka sain jo vuosia sitten asuessani yksin Vratsassa. Tilanne oli varmaankin haastavampi miehelleni ja lapselleni, jotka asettuivat ensi kertaa asumaan maahan. Sopeutumisessamme on ollut suurena tukena seurakuntaperhe ja kotiryhmä, joka kokoontuu vuoroviikoin meillä.
Asettauduttuamme aloin koota tiimiä vapaaehtoisista, jotka haluaisivat lähteä kaupungin lastenkotiin pitämään kerhoa ja sain mukaani vanhat ystäväni Tanian ja Gretan. Heidän kanssaan aloitimme kerhon, jonne kokoontui 5-10 lasta ja nuorta viikoittain kuulemaan Jumalasta, rukoilemaan ja viettämään toiminnallista iltapäivää kanssamme.
Tänä kesänä koimme tarpeelliseksi alkaa rukoilla lastenkodin ja työmme puolesta yhtenä iltana viikossa. Moni kerhomme lapsista uskoo Jumalaan, mutta he eivät tunne Raamattua. Pyysimme erityistä teemaa Raamatusta, joka vastaisi kerhomme lasten tarpeisiin. Iloksemme saimmekin tuoreen sanan (1. Piet. 3:10-12) ja aloimme innolla suunnitella sen pohjalta syksyn kerhoja.
Osa lastenkodin lapsista osallistui kesälomalla kristilliselle leirille ja rukoilimme, että leirin aikana Jumala kohtaisi heitä. Rukoushetket vahvistivat tiimiämme ja selkeyttivät näkyämme. Niistä tuli myös meille paikka jakaa elämäämme, rukoilla toistemme puolesta ja vahvistua ystävyydessä.
Syyskuun puolessavälissä jouduin yllättäen Suomeen sappivaivojen takia, lokakuussa tehtiin sappileikkaus. Juuri kun syyskausi lastenkodilla olisi alkanut, olinkin Suomessa. Kiitos Jumalan ja tiimimme, saan olla luottavaisella mielellä, että kerho jatkuu siellä ilman minuakin. Tässä tilanteessa konkretisoituu se, että olemme toinen toisemme jäseniä. Suomessa olemme saaneet osaksemme moninaista huolenpitoa uskonystävien taholta, eikä työmme olisi edes mahdollista ilman lähettäviä seurakuntia. Lähetystyö toteutuu Kristuksen maailmanlaajuisen seurakunnan kautta, jossa kaikkia jäseniä tarvitaan.
Hanna Rokosa