Olen miettinyt viime aikoina useasti lähtemisen teemaa. Näille pohdinnoille on hyvä syykin: muutan joulukuussa eteläiselle pallonpuoliskolle ja olen ollut jo pidemmän aikaa lähtöprosessin keskellä. Suomen marraskuisen arjen ja monenlaisten valmistelujen keskellä Itä-Afrikan ylängöt, auringonkukkapellot sekä maasai-heimon äidit ja lapset vaikuttavat ajoittain yhtä kaukaisilta kuin Suomen juhannus. Kuitenkin viestit paikallisilta ystäviltä muistuttavat rohkaisten: täällä ollaan ja odotamme sinua!
Lähteminen sisältää niin monia asioita, ettei niitä aina edes lähdöksi miellä. Olisi helppoa, jos lähtö tarkoittaisi ainoastaan lentokoneeseen nousemista. Mutta se on vain lähdön yksi askel.
Pidempiaikainen lähtö maailmalle tarkoittaa oleskelulupia, odottamista ja otsalampun ostoa, monia halauksia, kyyneleitä ja naurua. Se tarkoittaa epätietoisuutta ja väsymistä sekä samalla uuden odotusta ja riemua siitä, että se mitä kohden Jumala on vienyt halki vuosien, on toteutumassa konkreettisesti. Raamatussa kuvataan monia lähtöjä, joille on yhteistä se, etteivät lähtijät aina tarkkaan tienneet minne saapuivat. Mutta he luottivat Jumalaan ja lähtivät matkaan, monenlaisista tunteista ja ajatuksista huolimatta.
Sanakirjan mukaan sana `lähteä` voi tarkoittaa mm. saada alkunsa jostakin, tulla lähetetyksi, mennä pois, irrota tai alkaa tekemään jotakin.
Lähetyskentälle lähtö sisältää kaikkia näitä elementtejä. Osa niistä herättää iloa ja uuden työn alkamisen positiivista jännitystä, osa haikeutta ja luopumisen tunnetta. Lähdön tuntu myös lisää erityisyyden maustetta moniin kohtaamisiin ja tilanteisiin, jotka ovat ainakin toistaiseksi viimeisiä.
On kuitenkin turvallista lähteä matkaan yhdessä Jeesuksen ja esirukoilijoiden kanssa tietäen, että niin monet rakkaat ovat rukouksin mukana ja siunaamassa maasai-heimon äitejä ja lapsia sekä työtä vuorten juurella. Saamme yhdessä rakentaa Jumalan valtakuntaa missä olemmekaan. Pyhä Henki ei tunne maiden rajoja. Rukoillen voimme lähteä yhdessä eteenpäin Jumalan Suuressa Suunnitelmassa.
ST