Nykyään meillä on mahdollisuus lähteä lähetystyöhön entistä helpommin. Tämä tuo mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia. Silloin tällöin kuulen myös sanottavan, että lyhytaikainen lähetystyö eli muutamien viikkojen pituiset aktiomatkat ovat turismia, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Mahdollisuus oppia
Kuulin eräässä tapaamisessa mielenkiintoisen asian: jos into lähetystyötä kohtaan on syttynyt alle 20-vuotiaana, sitä on vaikea saada pois. Jos intoa ei ole syntynyt alle 20-vuotiaana, on sitä hankalampi saada myöhemminkään. Suurin osa pitkäaikaisista lähetystyöntekijöistä on ollut nuorena lyhytaikaisessa työssä ulkomailla. Jotain siis tapahtuu, kun annamme muutaman viikon elämästämme ja lähdemme palvelemaan muita normaalin elämämme ulkopuolelle.
Itselleni lyhytaikainen lähetystyö on ollut todella merkittävää. Valmistautuminen matkaan, Jumalan kanssa vietetty aika ja tiimin kanssa haasteiden keskellä palveleminen sekä uuden oppiminen, ne ovat parasta. Ja mitä siitä, jos auringosta ja eksoottisesta kulttuurista myös nauttii, ei kai se väärin ole? Monesti pääsee paikkoihin, joihin ei turistimatkalla pääsisi, maailma avartuu ja lähetystyö tulee läheisemmäksi, kun näkee pitkäaikaisia työntekijöitä arjen touhuissa. Silloin ymmärtää, että eivät ne pitkäaikaiset työntekijät superihmisiä olekaan, vaan tavallisia ihmisiä, jotka rakastavat Jumalaa ja ihmisiä. Ehkä minustakin olisi tähän. Ja kynnys lähteä pidempiaikaisesti laskee.
Lyhytaikaiset tiimit voivat myös olla isoksi rohkaisuksi ja avuksi paikallisille työntekijöille, ja tiimiläiset kykenevät myös viestimään kotimaahan paikallisesta tarpeesta paremmin, kun ovat käyneet paikan päällä. Lyhytaikaiset lähetystyöntekijät myös voivat tehdä monia asioita, joita pitkäaikaiset eivät voi. Eräällä matkalla menimme esimerkiksi bordellialueilla rukoilemaan naisten puolesta. Tätä eivät pitkäaikaiset voineet tehdä, koska mafia ja parittajat olisivat nähneet heidät ja ottaneet silmätikuiksi. Me taas kykenimme, koska olimme vain vähän aikaa paikan päällä.
Uhkaavaa turismia?
Toki lyhytaikaisella lähetystyöllä on myös vaaransa. Jos ollaan huolimattomia, eikä suunnitella matkaa hyvin, voidaan aiheuttaa paljon harmia paikallisille ja pitkäaikaiselle työlle. Jos vaikka Intiaan menee tiimi innokkaita nuoria, jotka ottavat kuvia toisistaan orpolapset sylissä, jotta facebookissa ja instagramissa näyttäisi hyvältä, silloin mennään pieleen.
Kuulin myös tarinan, jossa Romaniaan meni tiimi, joka vei ruokaa ihmisille. Osa sai ruokaa, osa ei. Ne, jotka eivät saaneet, lähtivät seurakunnasta, koska tapana oli jakaa kaikki kylän kesken. Pastorilla meni kaksi vuotta saada heidän luottamuksensa takaisin. Lyhytaikaisessa lähetystyössä tarvitsee siis olla tarkkana sen kanssa, mitä tehdään ja kenen kanssa, jottei aiheuteta hyvillä aatteilla huonoa jälkeä.
Iso kuva
Lyhytaikainen lähetystyö voi siis olla hyvä tai huono asia riippuen täysin siitä, miten sitä tehdään. Jos se suunnitellaan hyvin, paikallista työtä kunnioittaen ja tukien, se on todella hyvä asia. Tarvitsemme lähetystyötä nyt ja tulevaisuudessa. Lyhytaikainen lähetystyö on monelle ensimmäinen askel polulla pitkäaikaiseksi työntekijäksi, joten sen rooli lähetyskäskyn toteuttamiseksi on merkittävä.
Roni Zidbeck
lähetyssihteeri