Paikallisseurakunnan etuoikeus


Seurakunta koostuu yksilöistä, joista jokainen on ympäröity mahdollisuuksilla olla muutoksentekijä maailmassa.

Lähetyskäsky annettiin opetuslapsille, tulevan seurakunnan edustajille. Heidän tehtäväkseen tuli maailman evankelioiminen. Kyseessä ei ollut taakka tai ylimääräinen velvollisuus. Ei pienen ryhmän tai tietyn tapahtuman puheenaihe. Ei hyvätuloisten harrastus, hippien huvitus tai jotakin, jota harkittiin kristittyjen ollessa piristystä vailla.

Alkuseurakunnalla riitti työtä lähialueilla. Se oli tarpeellista, hyvää ja oikein. Pian heidän keskuudestaan alettiin myös lähettää viestinviejiä yli erilaisten kulttuurirajojen alueille, joissa seurakuntaa ei vielä ollut. Tuttu tarina ja totta tänäänkin, jos todella tunnemme Mestarimme luonteen ja seurakunnan tarkoituksen.

Jos paikallisseurakunnat pitävät huolen siitä, että ilosanoma leviää heidän maantieteellisesti ja ideologisesti määritellyille lähialueillensa, mitä tapahtuu kaukaisemmille ja vieraille? Kenen vastuulla ne ovat? Jos kyseisellä alueella on jo seurakunta, se on heidän ”Jerusaleminsa”. Mutta entä jos sieltä ei vielä löydy yhtään uskovaa? Maan äärilläkin on oikeus kuulla sanoma, joka muutti meidän elämämme.

Kaikilla on erilainen kutsu ja mielenkiinnon kohteet. Kuitenkin lähetystyö – niin lähellä kuin kaukana – on koko seurakunnan yhteinen asia, eikä vain yksi työmuodoista tai yksittäisten jäsenten tapa ilmaista uskoaan. Ei lähetystyöntekijää lähetä ensisijaisesti kirkkokunta tai lähetysjärjestö, vaan paikallisseurakunta. Ymmärrämmekö, mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Paikallisseurakunnan missionaalisuus laitetaan usein pastorin vastuulle. Roolinsa on ratkaiseva, mutta lähetyskoordinaattorilla ensisijainen asema onkin. Tehtävässä tarvitaan vertaistukea, ohjausta ja rohkaisua. Koko seurakunnan – ei vain sen johtoryhmän – tulisi kokea omistajuuden tunnetta lähetystyön suhteen. Omia lahjojaan ja resurssejaan käyttäen ihan jokainen voi olla mukana lähetystyössä.

”Mahdollisuudet ovat monet. Yhdessä olemme enemmän.” Sen, ovatko nämä latteita sanontoja vai dynaamista todellisuutta sinun ja seurakuntasi arjessa, päätät sinä.

Tiinamari Higham