Nepalin lhomit vievät evankeliumin sukulaisheimoille
Elettiin vuotta 1975 ja asuin perheineni lhomien alueella Nepalissa. Kiipesin lähivuorelle, josta halusin ottaa muutaman valokuvan. Näkymä sieltä oli laajempi kuin osasin arvatakaan ja näin samanaikaisesti jopa viisi kylää, kolmanneksen koko lhomien maasta. Siellä metsän hiljaisuudessa Jumala kehotti minua nostamaan käteni ja siunaamaan koko allani levittäytyvää aluetta, ihmisiä, joita varten Jumala oli meidät lähettänyt. Koin että Herra vahvisti kutsunsa tuossa hetkessä.
En kuitenkaan osannut aavistaa, että miehestä, jonka kanssa olin tehnyt töitä oppiakseni kielen, tulisi eräänä päivänä lhomien apostoli ja raamatunkääntäjä. En aavistanut liioin sitä, että juuri tältä alueelta vietäisiin evankeliumia vielä rajan yli jopa Tiibetiin.
Kun sitten muutaman uskovan ydinjoukko muodostui Thangmu Chin (Chepuwa) kylään 80-luvun alussa, en aavistanut että samassa kylässä heitä olisi myöhemmin toista sataa. Kun heitä sitten uhattiin vankeudella ja pidätettiin useita kertoja, en voinut aavistaa, että juuri nuo miehet olisivat myöhemmin lhomikristittyjen johtajia.
Uusi testamentti lhomiksi oli saatu, seurakunta oli kasvanut, samoin kirkkorakennus Thangmu Chin kylässä oli käytössä ja kristityt olivat tehneet suunnitelmat myös lhomien reuna-alueiden evankelioimiseksi. Se oli heidän näkynsä. Uusi vuosituhat oli juuri alkanut. Silloin alkoi paikallisen sissiliikkeen taholta painostus, jonka seurauksena kymmeniä lhomiuskovia joutui muuttamaan kotikylästään Katmanduun. Mitä he nyt tekisivät? Enpä taaskaan osannut arvata, että Jumalalla oli paljon suuremmat suunnitelmat. Juuri näinhän kävi aikoinaan alkuseurakunnankin ihmisille Jerusalemissa. Näistä lhomeista tulikin evankelistoja sukulaisheimojen pariin Nepalin pohjoisille alueille, jotka olivat kaukana heidän omilta mailtansa. Kieli oli sukua, buddhalainen tausta oli sama ja ilmasto viileä. Siinä asioita, jotka tekivät lhomeista soveliaimpia menemään näihin Nepalin osiin, joissa ei vielä ollut kristillisiä seurakuntia. Monet kristilliset järjestöt alkoivat nyt rekrytoida lhomeja tähän työhön. Silläkin oli suuri merkitys, että suomalainen Kehitysmaiden Lasten Koulutustuki ry oli vuosien varrella antanut stipendejä kymmenille lhomeille.
Kastettuja lhomikristittyjä, joita tällä hetkellä on yli 100, on nyt pieninä ryhminä ainakin kahdeksalla paikkakunnalla, joista viisi sijaitsee lhomien asuinsijoilla. Lhomien Vuoristoseurakunnan lähettämiä lähetyssaarnaajia, joita on nyt yhteensä 16, on seitsemällä paikkakunnalla lhomien asuinalueen ulkopuolella, kuuden eri sukulaisheimon keskuudessa. Jotkut ovat satojen kilometrien päässä kotiseudultaan. He kutsuvat itseään lähetysssaarnaajiksi, koska menevät vieraan kulttuurin keskelle. Kumppanina on myös aina jokin Nepalissa toimiva lähetysjärjestö. Ainakin kolmessa kylässä on jo syntynyt pieni kristittyjen ryhmä.
Kun vuonna 1995 lhominkielisen Uuden testamentin käyttöönottojuhlassa pitämässäni puheessa siirsin lhomeille jatkovastuun ilosanoman viemisestä, en toki jaksanut uskoa, että tuo haaste jonakin päivänä saisi tällaisia mittasuhteita. Jumala todella kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin me osaamme pyytää tai edes ajatella, kuten Paavali sanoo Ef. 3. luvussa. Ja vieläkin enemmän Hän tulee tekemään!
Olavi Vesalainen