Henkikasteen tai Hengellä täyttymisen ymmärtäminen perustuu vapaakirkollisessa herätyksessä ennen kaikkea pelastustapahtuman kokonaisvaltaisuuteen.
Syntisen ihmisen tuleminen Jumalan lapseksi ja täydellisesti osalliseksi pelastuksesta on kokonaisuudessaan Pyhän Hengen työtä. Siihen kuuluu uudestisyntyminen, kilvoitus ja viimein muuttuminen Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaiseksi ylösnousemuksessa.
Toisena merkittävänä käsitteenä on Pyhän Hengen jakamattomuus. Raamatussa käytetään Hengestä erilaisia nimityksiä: Jumalan Henki, Kristuksen Henki, Totuuden Henki ja Kirkkauden Henki. Aina on kuitenkin kysymyksessä sama Henki. Usein nimitys kuvaa Hengen toimintaa ja tehtävää. Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona, toteuttaa Jumalan pelastussuunnitelmaa ihmisten keskuudessa Kristuksen sovitustyön perusteella. Pyhä Henki toimii pelastustapahtumassa, jossa syntinen vanhurskautetaan ja pyhitetään. Uskova tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. Jumalan työ Pyhässä Hengessä on täydellinen ja riittävä.
Pelastuminen on niin syvä ja täydellinen, ettei ihminen pysty sitä täysin ymmärtämään. Sellainen on myös henkikaste tai Hengellä täyttyminen. Nimitykset eivät ole säännönmukaisia. Usein henkikaste tulkitaan uskovan ensimmäiseksi kokemukseksi ja Hengellä täyttyminen myöhemmiksi tapahtumiksi tai jatkuvaksi Hengessä elämiseksi.
Hengen täyteiseen elämään liittyy erilaisia armo- eli henkilahjoja. Saadut armolahjat tulevat esiin myöhemmin käytännön elämässä. Henki jakaa armolahjoja niin kuin tahtoo. Ihminen ei voi itse valita hänelle annettavaa armolahjaa.
Henkikasteen ja Hengellä täyttymisen uskotaan kuuluvan kaikille uskoville. Kysymys on aina armolahjasta ja siunauksesta, jonka Herra antaa oman rakkautensa takia. Ihmisten asettamien vaatimusten täyttäminen usein estää sydäntä avautumasta Hengen siunaukselle. Hengen siunaus tulee aina uskossa kuulemisesta.
Usein perinteet ja ennakkoluulot saavat uskovan suhtautumaan varauksellisesti tai jopa vastustavasti Pyhän Hengen ilmiöihin. Tällöin tarvitaan paljon Jumalan kasvattavaa työtä ennen kuin ihminen vapautuu ottamaan vastaan Hengen siunauksen.
Armo- eli henkilahjat annetaan yhteiseksi hyödyksi. Ne tekevät seurakunnasta hengellisesti elävän ja toimivan yhteisön. Karismaattinen näkemys henkikasteesta ja Hengellä täyttymisestä hyväksytään vapaakirkollisessa liikkeessä. Tämä uskonelämän rikas lahja otetaan iloiten vastaan.
Lopuksi on tähdennettävä, että hengelliset kokemukset ja lahjat eivät tee uskovaa toisia paremmaksi. Seurakunnassa ei ole ”kahden kerroksen väkeä”. Kaikki hengellisiä kokemuksia kokeneet ja kokemattomat ovat samanlaisia Jumalan lapsia.