Suojaavia amuletteja myydään Thaimaassa kaikkialla, kuten tässä kioskihyllyssä jäätelöaltaan yläpuolella.
Viime viikolla naapurikylässämme oli kolari. Toisessa autossa olleen perheen äiti kuoli, isä loukkaantui ja lapsi selvisi naarmuilla. Traagista menetystä seurasi suru ja paikallisten tapojen mukaiset hautajaiset.
Kuulimme tapahtuneesta samana päivänä seurakuntalaiselta, joka asuu perheineen onnettomuuspaikan vieressä. Kyläläiset kyselivät häneltä, miten he nyt uskaltavat nukkua talossaan, muuttavatko he väliaikaisesti sukulaistensa luo siltä varalta, jos kuolleen naisen henki jäisi kummittelemaan. Kristitty nainen vastasi, ettei heidän tarvitse muuttaa eikä pelätä henkiä, sillä he uskovat Jeesukseen ja Jeesus suojelee heitä. Kertoessaan tapahtumista meille hän samalla varmisteli, että onhan asia niin, kuin hän muille sanoi. Suojeleehan Jeesus hengiltä?
Thaimaassa ei taida olla asiaa, jota ei yhdistettäisi henkimaailmaan, animistiset perinteet ovat voimissaan ja elävät sulautuneena buddhalaisuuteen. Henkimaailma on myös todellisuutta. Kristinuskonkin on vaarana sulautua tähän uskomusten joukkoon vain yhtenä vahvana suojelijana pahaa vastaan. Tänään näimme esimerkiksi buddhalaisen munkin, joka oli tatuoinut ristin olkapäähänsä muiden voimaannuttavien tatuointien joukkoon.
Raamatusta voimme kyllä lukea kaiken hyvän olevan lähtöisin Jumalasta. Hän suojelee pahalta, vapauttaa ahdingosta, kuulee rukouksemme, siunaa meitä ja työtämme. Emme voi kuitenkaan pitää Jumalaa taikakalunamme, joka tekee tahtomme mukaan. Jumala on persoona, joka rakastaa meitä. Elämme hänen kanssaan suhteessa, josta seuraa hyviä asioita elämäämme. Raamattu kertoo myös syntiin langenneesta maailmasta, jossa on pahuutta, rakkaudettomuutta, epätäydellisyyttä, sairautta, onnettomuutta ja surua, jota kohtaamme päivittäin. Näissä tilanteissa Jumala on tukenamme auttaen ja lohduttaen meitä, antaen voimaa jaksaa jatkaa eteenpäin. Meillä on myös lupaus ja toivo tulevasta maailmasta, jossa kaikki on kohdallaan ja vanhurskaus hallitsee.
Pauli Lindelöf