Pelastuksen osallisuuteen pääsemistä nimitetään uudestisyntymiseksi. Tämä perustuu Raamatun käyttämään kieleen. Johannes kirjoittaa: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa. … Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä” (Joh. 3:3,6).
”Liha” edustaa synnin turmelemaa ihmistä ja ”henki” uutta luomusta. Uudestisyntymisessä Jumalan ja ihmisen rikkoutunut suhde uudistuu. Jumala hyväksyy ihmisen yhteyteensä, ja ihminen pääsee uuteen suhteeseen Jumalan kanssa. Hän alkaa puhutella Jumalaa Isänä. Ennen uudestisyntymistä ihminen pakenee Jumalaa. Nyt hän kääntyy Jumalan puoleen ja seuraa hänen tahtoaan.
Syvimmiltään uudestisyntyminen on siirtymistä tuomion alaisuudesta armon alaisuuteen ja kuolemasta elämään. Uudestisyntyminen vaikuttaa sekä nykyiseen että tulevaan elämään. Nykyisessä elämässä se johtaa seuraamaan Jumalan tahtoa ja löytämään sopusoinnun totuuden ja oikeudenmukaisuuden kanssa. Tämä merkitsee sekä syntien anteeksisaamista että synnin hylkäämistä. Ihmisen moraalinen elämä muuttuu.
Tulevan elämän kannalta vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen merkitsevät kadotustuomion poistamista ja Jumalan valtakunnan osallisuutta. Uudestisyntyminen on ihmisen ymmärryksen ylittävä tapahtuma. Jumalan voima tulee hänen elämäänsä ja hänessä syntyy uusi luomus. Ihminen tulee siinä osalliseksi Pyhästä Hengestä. Tämä Jumalan työ on täydellinen ja riittävä. Siihen ei ole mitään lisättävissä. Mitkään myöhemmätkään hengelliset kokemukset eivät tee ihmistä otollisemmaksi pelastukseen.