Ideaalin tuolla puolen –
Miksi yhden vanhemman perheiden työ Vapaakirkossa on niin tärkeää?
Kristillisissä piireissä avioliittoa arvostetaan ja hyvästä syystä, onhan Jumala tämän liiton asettanut. Kristillinen avioliitto ei liity vain parisuhteen muotoon. Kysymys ei ole vain parisuhteesta, jonka ketkä tahansa kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä voivat solmia.Kristillinen avioliitto liittyy raamatun ihmiskuvaan. Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi, asetti liiton nimenomaan miehen ja naisen välille. Kristillisessä opetuksessa naisella ja miehellä on erilaisia tehtäviä, heissä on eroja, he ovat yksinkertaisesti erilaisia.
Perhe, joka muodostuu avioliiton kautta, on kristillisten arvojen ja opetusten mukaan lapselle paras paikka kasvaa. Sanotaan, että vanhempien avioliitto on lasten hengellinen koti. Isällä ja äidillä on erilaiset tehtävät perheessä ja lapsi tarvitsee heitä molempia. Huoli avioliittojen säilymisestä on erojen yleistyessä kasvanut ja kristillisissä yhteisöissä rukoillaan paljon perheiden ja avioliittojen puolesta. Kriisiin joutuneita kannustetaan yrittämään vielä ja viimeiseen asti toivotaan, että asiat voisivat korjaantua.
Entä kun tulee ero tai puoliso kuolee? Miltähän mahtaa tuntua kun kolikko kääntyy? Toisella puolella on avioliitto ja ydinperhe, ideaali, jonka säilymisen eteen on tehty työtä. Saman kolikon toisella puolella ovat sitten perheet, jotka eivät tätä ideaalia enää täytä tai ehkä eivät ole koskaan täyttäneetkään. Kaikki yhden vanhemman perheet eivät nimittäin ole avioeroperheitä. Eikö edellä kirjoittamistani asioista voisi päätellä, että huoli perheistä, joissa ideaali ei toteudu, olisi valtava ja perhetyö painottuisi vahvasti näiden perheiden tukemiseen?
Avioliittotyö ja yhden vanhemman perheiden -työ ovat nähdäkseni saman kolikon kääntöpuolia. Perhe jatkaa olemassaoloaan avioliiton jälkeenkin. Kristillisessä perhetyössä täytyy huomioida molemmat puolet, etenkin sellaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on viidennes. Miltä tuntuu tulla seurakuntaan kun oma perhe ei ole ydinperhe? Kun joutuu selittelemään, miksi meillä on tällainen perhe tai esittämään vakuutteluja siitä, että meidänkin perhe on oikea perhe.
Psalmeista voimme lukea miten orvot ja lesket ovat Isän sydämellä ja Jaakobin kirjeestä huomaamme, miten orvoista ja leskistä huolehtiminen on puhdasta ja tahratonta Jumalan palvelusta. Aikamme orpoja ja leskiä eivät ole vain kuoleman kautta puolison tai vanhemman menettäneet, vaan monista syistä eron tai hylkäämisen kokeneet, sillä arjen haasteet voivat olla samanlaisia. Yksi vanhempi hoitaa kahden työn. Paljon on toki niitä perheitä, joissa eronneet vanhemmat yhdessä kantavat vastuuta lapsistaan, mutta valitettavan usein näin ei ole.
Mitä se onkaan kun isää tai äitiä ei voi nähdä vaikka tämä on jossain elossa? Tai tapaamiset ovat sattumanvaraisia ja vanhempi jää lapselle etäiseksi? On paljon lapsia, jotka ovat elävien orpoja. Rukoukseni on, että nämä lapset ymmärtäisivät olevansa Isän sydämen ytimessä. Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja. Ps.10:14. On myös paljon elävien leskiä, jotka joutuvat kamppailemaan etteivät uupuisi yksin tehtävän alle, joka on tarkoitettu kahden (tai koko kylän) kannettavaksi. Kun niin usein joutuu toteamaan että on vain äiti tai isä, ei molempia. Muistakaamme, että Jumala on orpojen isä ja leskien puolustaja. Ps. 68:6.
Ensimmäinen vuosi Vapaakirkon YVP- työryhmällä alkaa olemaan takana. Olemme kiitollisia, sillä ymmärrämme, että saamme tehdä Jumalan mielen mukaista palvelutyötä ja tiedämme, että tämä on Hänen missionsa! Pyydämme sinua rukoilemaan työn puolesta ja miettimään, voisitko sinä tai seurakuntasi olla mukana. Ennen kaikkea toivomme esirukoilijoita, sillä vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Jaak. 5:16.