Yhdessä matkan taittamista on monenlaista, eri suuntiin ja eri kestoista. Joskus on kyse melko lyhyestä pätkästä, mutta se voi olla hyvin antoisa ja merkityksellinen. Muutamien ihmisten kanssa lyhytkin kohtaaminen on ollut syvästi rohkaiseva, ja tulee olemaan mahtavaa kohdata kerran ilman aikarajoituksia!
Toisten kanssa on tullut kuljettua vuosia ja vuosikymmeniä, joiden varrella on ollut monenlaisia vaiheita. Välillä on ehkä etäännytty, sitten taas löydetty yhteys. Elämäntilanteet ovat muuttuneet ja ihmiset myös, ainakin jossakin määrin. Varsinkin ne tilanteet, kun kentällä on joutunut aloittamaan joka ikisen ihmissuhteen nollasta, ovat opettaneet arvostamaan kestäviä suhteita, sitä että joku tuntee meikäläisen pidemmältä ajalta ja ymmärtää minua niin, ettei kaikkea tarvitse selittää alusta alkaen.
Aikoinaan liityin tiimiin, joka oli toiminut jo pitkään. Ihmisiä tuli ja lähti, kuka viipyi lyhyemmän kuka pidemmän aikaa. Yhdessä tehtiin työtä yhteisen päämäärän eteen, sikäläisten ihmisten tavoittamiseksi. Yhdessä rukoiltiin ja yhdessä vierailtiin paikallisten luona. Ristiriidoiltakaan ei vältytty, kun ihmisistä on kysymys. Muutama pahempi konflikti niihin vuosiin mahtui, ja neljä ihmistä jouduttiin lähettämään takaisin kotiin. Se oli tietysti kaikille osapuolille tuskallista, mutta muut sitten koettivat jatkaa eteenpäin ja ainakin yritystä oli tukea toisia selviämään näistä vaiheista.
Lopulta tilanne meni niin pahaksi, että koko tiimi joutui lähtemään ja työ piti jättää. Se oli hyvin traumaattista, eikä miksi-kysymyksiin ole vieläkään tullut vastauksia. Itse kukin etsi sitten uusia ovia, jotkut jäivät kotimaahansa, aika moni siirtyi toiseen maahan samalla alueella. Se helpotti uutta alkua, oli hienoa saada jatkaa työtä muutaman samaan tiimiin kuuluneen ja samoja kokemuksia läpikäyneen kanssa. Vähitellen elpyi usko siihen, että elämä ja työ jatkuu.
Myös lähettäjissä on sekä ihania uskollisia, jotka ovat olleet mukana alkutaipaleelta lähtien, että uusia. Ilman rukoustukea ei mistään olisi mitään tullutkaan. Yksin ei pitkälle pääsisi – eikä onneksi tarvitse. Joku on saattanut vaikka kesäjuhlilla tulla juttelemaan ja jaettu hetki on kannustanut eteenpäin. Eräs ystävä lähetti pari pakettia, mutta jätti sen sitten, kun perilletulo ei valitettavasti ollut ollenkaan taattua. Perille tulleet kyllä ilahduttivat ja tieto niistä muistakin lämmitti.
Kaikkein parasta on kuitenkin se, että saa mennä eteenpäin Herran kanssa. Ihmisten tilanteet ja tunteet muuttuvat, mutta Hän ei. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä, kaikissa vaiheissa. Laulun sanat ilmaisevat valtavan totuuden: ”Herra, jolle käden annoin, tuntee myös mun huomisen.”
ER